Leenan blogi

Taannoin mulla oli postauksessa uuniperunan valmistusta, ja tässä tulee hieman jatkoa aiheeseen. Tein nimittäin viikonloppuna uuniperunaa täytteellä, ja viimeksihän mulla ei ollut niissä ensimmäisissä perunoissani mitään täytettä, niin nyt laitan sitten tämän täyteaiheisen tähän tällä tavalla…eli aivan yksinkertaisesti; täytteenä oli palvisuikaleita pussillinen, maustettua rahkaa purkillinen (Valion makea&tulinen tomaatti-paprika -rahka) sekä yksi iso sipuli.

Sipuli ja palvisuikaleet paistettiin pannulla, ja lopuksi sekoitettiin rahkan kanssa koko homma sekaisin, ja alapuolella kuvassa on lopputulos perunan välissä. Hyvää oli, mukavasti potkua tuossa makea&tulinen -rahkassa:)

Tänään tein vihdoinkin elämäni ensimmäisen kääretortun, jota olen hankkinut tehdä jo vaikka kuinka kauan. Mun on alun perin pitänyt tehdä jotakin kakkua tai torttua jo loppukesällä, syntymäpäiväni ja ajokortin saamiseni kunniaksi, mutta tekeminen on aina vaan siirtynyt. No, tänään on sitten ystävänpäivä, ja tein sitten vihdoin tänään yhdistetyn syntymäpäivä-, ajokortti- ja ystävänpäiväkääretortun   -Hyvät syyt vähän herkutella! (-Ihan ku sitä ei tulis koskaan muullosti yhtään herkuteltua…:))

Kääretortun pohjan tein ihan perusohjeella, joita netistä löytyy -ainakin kahdella eri sivulla oli täsmälleen samanlainen ainesosaluettelo, niin tein sitten sellaisella perusohjeella. En luettele tässä sen kummemmin aineita ja ohjetta, kuvissa näkyy tässä jotakin. Mainitsen vaan, että sokeri- ja munavaahdon joukkoon jauhot kannattaa siivilöidä (kuva ylhäällä oikealla), niin tulee mukavan tasaista taikinaa vaivatta. Kauan ei nokka tuhise, kun torttupohja on uunissa, ja alhaalla vasemmalla näkyy, miltä se näytti uunista tullessaan. Onnistui hyvin, vaikka poikaystävä etukäteen varoitteli, että voi olla vaikea saada pohjaa onnistumaan ensimmäisellä yrityksellä…:) Mutta hyvinhän se käy, kun tosiaan malttaa laittaa jauhot hitaasti pienissä erissä sokeri-muna -vaahdon joukkoon, niin tulee tasaista jälkeä, ja mieluummin juuri siivilän läpi, niin on tarpeeksi hienoa puuteria, joka sekoittuu vaivatta taikinaan.

Täytteenä käytin kermavaahtoa (yksi koko purkillinen, jotta varmasti tulee tarpeeksi:)) ja kuningatar -hilloa. Ylhäällä oikealla on valmis kääretorttu menossa jääkaappiin viilenemään, ja alapuolella on lautasella viipale torttua.

Sitten seuraa Tekniikka Perkele -osio tähän loppuun…   Viikonloppuna käytiin huoltoasemalla muka laittamassa ilmaa Volvon renkaisiin, kun ainakin yksi rengas on jo aivan liian tyhjänä. No, päästiin paikan päälle, mutta siellä selvisikin, että se aseman auton renkaiden ilmanpainelaitesysteemi oli epäkunnossa, ja se jäi sitten siihe se hanke. Ja sillä siunaamalla sitten sammuikin Volvo niille sijoilleen siinä kun vielä ei oltu edes yritetty lähteä minnekään siitä ilmanpainesysteemin vierestä. -Volvo alkoi käydä todella epätasaisesti tyhjäkäynnillään, ja senhän sitten arvasi, miten siinä tulee käymään. -Menomatkalla kotoa sinne huoltoasemalle Volvo nyki vauhdissa, ja aika pahasti. No, taas kaivettiin esiin vessapaperit ja topsipuikot, ja alkoi taas vähän hinkkaaminen konehuoneessa. Ja siitä samasta letkusta, josta aiemminkin, tuli taas vähän vettä. No kyllä siitä sitten varsin pian päästiinkin taas matkaan, että sellasta taas sillä kertaa, ja eilen minä ajelin Volvolla, kun käytiin kaupassa, eikä ollut mitään ongelmaa, kunnes… Tuossa kun olin saanut tuon kääretortun tehtyä, ja poikaystävä oli lähtemäisillään käymään kaupassa (Volvolla), niin minä sitten vähän tuuletin keittiön ikkunaluukku auki täällä sisällä. Poikaystävä oli juuri hetki sitten lähtenyt autolle parkkipaikalle, ja minä olin tässä tietokoneella. Kuulin avoimesta ikkunasta, kuinka parkkipaikalla jonkun auton kierrokset nousi…ja sitten se sammui. Hetken päästä poikaystävä oli ulko-oven takana, ja kun hän sinne tuli, niin mää siihen ensimmäisenä:  “Älä vaan sano, että se oli Volvo…”  -Ja olihan se. Poikaystävä vaan totes, että seuraavana tilipäivänä Volvo korjaamolle:)  -Juu, kannatetaan.  Se on sitten viikon päästä korjaamolle. -Sietääkin olla, koska KATSASTUKSEEN on mentävä viimeistään kahden viikon päästä.

Alapuolella on kuva myöskin äskeisestä tekniikkavirityksestä, eli poikaystävä testaa, jotta mikä lamppu mun kyntteliköstä on palanut, kun kynttelikkö meni pimeäksi. Se, millä hän testaili, oli mun hajonneen kännykän laturi, ja sen johto, joka johto meni siis tuossa projektissa toisesta päästään palasiksi:)  Tuottelias oli tuo projekti -kynttelikkö palaa taas, kun sai yhden uuden lampun palaneen tilalle.

Kirjotan taas huvikseni talla poikaystavan laina Padilla yhden postauksen, jossa ei ole Mitanni asiaa. -rasittava ennakoiva tekstinsyotto… tuo mies tuossa koodailee nii huvikseni teen jotka in kehittavaa minaki sitte… Vaikkei talla oikein pasty Kirjottaan Kello on Jo taas nii pal, Etta vuorokausi vaihtui juuri hiljan maanantaiksi. Jee. Kaikenlaista Sita taas pitas tehda… Mut Taidan Kirjottaa Tosiaa sitte lapparilla enema ku tama ei oikein luonata talla vehkeella… Tata on vaa mukava aina vahan kokeilla:)

Se on taas maanantai, ja talvihorros sen kuin vaan jatkuu… Nytkö sitten olisi se viikko, kun pitäisi alkaa kuvitella olevansa etelänmatkalla, kun muutakaan ei jaksais…? No ainakin saunaa pitäisi taas varata täksi viikoksi jollekin illalle, ehkä jopa kahdelle…

Niin, luppailin vähä laittaa kuvia mun uuniperunoiden valmistuksesta, jota perunaa en ole vielä koskaan aiemmin kokeillut valmistaa… Tuossa alapuolella niitä kuvia tulee. Sinänsähän se on uuni, joka ne perunat valmistaa, mutta pienet valmistelut ennen uuniin laittoa pitää kuitenkin tehdä. Elikkäs perunathan pestään hyvin harjalla, ja ainakin tässä tapauksessa jouduin myös veistämään pois vähän rupia tms., ja sitten niiden alta löytyikin muutamissa perunoissa myös mustaa, niin piti sitten vähän isommallakin kädellä veistellä, mutta ihan hyviä ne perunat kuitenkin olivat. Uuniperunana käytin rosamundaa, joka taitaa olla se yleisin uuniperunalajike (en itse asiassa osaa sanoa, onko joitain muita yhtä sopivia uuniperunoita kuin rosamunda..) Perunoiden päälle tehtiin ristiviilto, ja niitä tökittiin haarukalla, etteivät ne räjähä uunissa… Perunat voi laittaa uuniin myös folioon käärittynä, itse kokeilin nyt ensin ilman käärettä -ohjeessa, jota noudatin, sanottiin, että kuoresta tulee siten rapeampi ja maukkaampi.

Uunissa ne olivat tunnin 225 asteessa, ja hyvää tuli. Tuossa alapuolella kuvassa näkyy lautasella, että miltä uuniperuna näyttää…lautasella, jos nuo aiemmat kuvat ovatkin olleet hieman…ei niin maukkaan näköisiä, niin hyvältä se lautasella sitten näyttää…:) Syötiin sitä karjalanpaistin kera. Uuniperunathan syödään kuorineen, ja se kuori on hyvän makuista. Seuraavalla kerralla teen kyllä täytettyjä uuniperunoita, eli tuonne perunan sisään sitten laitetaan mitä nyt vaan sattuu sillä hetkellä haluamaan:)

Voi hyvänen aika, mitähän sitä nyt pitäisi ruveta tekemään… Kai sitä nyt sentäs tänäänkin jottain pitäisi tehdä. Hmm…syödä ja haaveilla…?    Tuon sanottuani, en voi linkittää tähän loppuun mitään muuta laulua kuin tämän: Simon & Garfunkel laululla El Condor Pasa…

…ehkä jopa paras! -Sonata Arctican versio Scorpionsin Still Loving Yousta. Tämä on kerrassaan hieno, parempi kuin Scorpionsin esitys…:)  No niin, eli näin kävi tälläkin kerralla, että oli ihan pakko linkittää toinenkin jytä heti perään tällekin päivälle tuon äskeisen postauksen lisäksi…(:  Tässä siis Sonata Arctica coverversiollaan Scorpionsin laulusta Still Loving You…

Talvihorroksesta terveisiä, edelleen… Ei mulla tässä mittään mielessä sinänsä ole, ehkä jonkin videon isken tähän postaukseen, ja sillä hyvä, ja kirjoitan sitten pitemmälti myöhemmin. Tässähän se on mennyt, ja ihanaa, kun ei tartte valittaa vesisateista, vaan nyt sitä sitten on ollut. -Lunta ja pakkasta <3  Noh, kesää tässä jo odotellessa hiukan, kun on tullut aina välillä mieleen mukavat asustelut erämaiden laitamilla luonnon rauhassa, ja kaikki muu mukava, mikä kesään kuuluu… Mikä hienoa viime ajoilta, on ollut se, että auto tosiaan on taas kulkenut moitteettomasti, ei siis ole ollut mitään vaikeuksia käynnistää, eikä varsinkaan käynnissä pysymisessä, jossa se ongelma siis taannoin oli… Mitä ne jotkut aina joskus vinkuu, että Hollannin Volvot on tehty Keski-Euroopan leutoihin olosuhteisiin? Kyllä meidän 440 on ainakin erinomainen talvipakkasauto! Uutisissa on viime päivinä ollut juttua teille pakkasissa hyytyneistä autoista, mutta meidän Volvo on ainakin porskuttanut menemään kipakasta kelistä huolimatta. Ja meillähän ei ole siis mitään lämmitystolppaa autolle tuolla parkkipaikalla -ihan kylmiltään aina startataan. 

Tälle päivälle on vielä eräs ohjelmanumero, nimittäin uuniperunoiden valmistus, jota ei olla vielä koskaan aiemmin tehty. Laitan sitten myöhemmin, ehkä huomenna, kuvan lopputuloksista tänne blogiini… Kello on jo vähän yli yhdeksän illalla, ja noin tunti sitten laitoin karjalanpaistin uuniin. -Sehän on siellä sitten vielä ainakin pari tuntia…

No niin, ja en sitten taas millään meinannu keksiä, että minkä videon mää tähän postaukseen nyt sitten laittaisin…ja päätin käyttää ideaköyhyydessäni tässä valinnassani samaa tekniikkaa kuin taannoin aiemmin, eli mitä musiikkia olen aina halunnut linkittää tänne blogiini, mutta en ole sitä vielä tehnyt…? -Ja arvatahan saattaa, että jytää täältä taas on tiedossa…   Viimeksi se oli Stratovarius, ja nyt, tadaa! Sonata Arctica -luonnollista jatkumoa…(:  Täältä tulee siis Sonata Arctica laulullaan Don’t Say A Word. Muuten, Tony Kakolla (-tuo laulaja tuossa videolla) on tuolla videolla samanlainen tukka kuin mun poikaystävällä tällä hetkellä…

Käytiin eilen (kello lähenee nyt yhtä yöllä, eli eilisestä on kyse, vaikka meinasin ensin kirjoittaa, että ‘tänään’…:)) eilen torstaina siis käytiin ajelemassa autolla, vaikkei uskoisi… (Vrt. tuo alapuoleinen postaus..) Käytiin Volvolla kaupassa, vaikkei ihan heti olisi osannut kuvitella. On se kumma vehje, kun sitä ei koskaan voi viedä korjaamolle -se alkaa aina toimia sitä ennen   Ei se koskaan ihan ittellään ole kuitenkaan alkanut kulkea, vaan eilen meillä oli autonkorjausta ihan varta vasten, ja se tepsi taas tälläkin kerralla. (Niin, ja katsastuksen jälkeen on ihan käytykin korjaamolla, mutta ei käynnistysjuttujen vuoksi…) Poikaystävähän meillä pääasiassa autoa korjaa, mutta mulla on tapana olla assistenttina…:)

Keskiviikkona oli aika onnistunut päivä -kerkesin heräämään saksan luennolle, heti luennon jälkeen ennakkoäänestin yliopistolla (-meikäläinen äänestämässä ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä on saavutus…:)), ja luennon jälkeen kävin lähikaupassa, ja mun sieltä ulos tullessa poikaystävä tulikin vastaan siinä pihalla kädet mustana, ja kysyin häneltä, että “mitä sää olet Volvolle tehny?”    Hän oli ollut sitä korjaamassa, ja oli vielä menossa jatkamaan, joten minä liityin seuraan, kun olin ensin käynyt kotona syömässä jogurtin ja juomassa mehua, sekä vaihtamassa vaatetusta.

Kuten tähän mennessä aina ennenkin, niin Volvo tykkää jotenki erityisen paljon imukotelon rapsuttelusta, ja siitä, että letkuja irrotellaan ja laitetaan takaisin, ja putsaillaan kaikkia mahdollisia paikkoja. Oli poikaystävä tehnyt oikein perusteellista työtä, kun oli hinkannut moottoria ja sytytystulppiakin, ja käynyt pesemässä osia (ainakin imukotelon ja letkuja) sisällä. Kyllä oli kuulemma taas paskaa löytyny eri puolilta:) Oli se Volvo tehnyt taas ihan tuon saman tempun siinä alussa kuin tuolla alapuoleisessa postauksessa on jo kerrottu, eli se ei ollut pysynyt käynnissä, vaan oli tyhjäkäynnillään sammunut, eikä lähtenyt enää käyntiin. Sieltä oli jostakin kaasarin-imukotelon vaiheilta pöllähtänyt ilmoille jotakin höyryä, ja ainakin yhdestä letkusta oli tullut vettä. -Mää todella nyt haluaisin taas hakea kirjastosta Volvon tämän mallin (440) korjausoppaan, kun siellä on tarkalleen kaikki osat lueteltu (ei niitä kaikkia muista nimeltä ulkoa, vaikka on sitä kirjaa tullut tuijoteltua jonniiinverran…) ja se opus on muutenkin hyvin mielenkiintoinen… Mutta tärkeämpää informaatiota kuin osien tarkat nimet on nyt se, että kun kaikki mahdolliset käteen sillä hetkellä sattuneet osat oli puhdisteltu, letkuja irroiteltu, puhdisteltu ja laitettu paikoilleen, imukotelo puhdistettu sekin, niin lopulta oli aika siellä jo Maglite kädessä pimeässä konepellin alla heiluessa vihdoinkin yrittää käynnistystä, ja hyvin se Volvo käynnistyi. Sitten vaan taas odottelemaan, että koska se sammuu…

Mutta se mokoma sen kun hurisi käynnissä, lämmöt nousi, mutta se vaan hurisi tyytyväisenä. Meikäläinen oli jo ihan jäässä, ja niinpä sitten mentiin autoon istumaan, ja se alkoikin lämmittää sisätilaansa jo kerrassaan mukavasti. -Oikeasti, kylmällä säällä lämpimässä autossa istuminen on mun mielestä yksi maailman mukavimmista asioista… No, sitten vähän ajettiin jo -vaihdettiin Volvon paikkaa parempaan parkkiruutuun, kun se oli aiemmin simahtanut huonompaan paikkaan vähän enemmän pihan perälle, niin nyt vietiin se siellä parkkipaikalla poikaystävän asunnon ikkunoita vastapäätä. Siinä vaiheessa, kun jo oltiin oltu liikekannalla, ja taas pysähdytty, niin olisi voinut kuvitella Volvon sammuvan taas siihen paikkaan, mutta ei. Lopulta se sammutettiin -siis SAMMUTETTIIN  -se ei sammunut itse. -Sanoinkin, että koskahan on viimeksi saanut Volvon sammuttaa, kun se on viime aikoina hoitanut sen puolen ihan itte…:)  Taas oli jännää kuitenkin, että lähteekö se sitten enää takaisin käyntiin, mutta niin se vaan lähti! Ei mitään ongelmaa. Ja se pysyi käynnissä, ei sitä mokomaa siinä seisottamalla enää saanut ittestään sammumaan. Huristeli siinä lämpimänä niin tyytyväisenä, että. Lopulta me luovutettiin, ja lähdettiin sisälle:)  Valtava epäusko on aina kuitenkin ollut, ja niin oli eilen sen korjautumisen jälkeen, ja on vielä nytkin, että onkohan se Volvo nyt ihan tosissaan. Mutta kyllä se aina on vilpittömästi vaikuttanut tykkäävän siitä, kun se on saanut meiltä vähän tuollaista erityiskohtelua ja huomiota -me ollaan sen henkilökuntaa…

Tänään olikin sitten erityisjännät paikat, kun lähdettiin käymään kaupassa, Volvolla tietenkin. -Ei ollut kyllä sinänsä mitään ongelmaa, mutta sillä on edelleen, niin kuin on ollut aiemminkin, vaikka se on toiminut, niin sellainen omituisuus, että se pudottaa liikennevaloihin hiljentäessä/pysähtyessä kierrokset alas niin nopeasti, että menee melkein nollille, ja sitten se pomppaa takaisin ykköseen, johon sen pitäisi alun perin heti jäädäkin. -Mutta kun se menee ykkösen alle, niin silloinhan se voi sammua, ja käynnistyminen on aina oma tarinansa -joskus lähtee heti, joskus vasta myöhemmin, ja nykyään on ollut  siis niin, että ei välttämättä edes samana päivänä… Mutta vaikka melkein alkoi hirvittää (-minä olin jo välillä kädet silmien edessä siinä apukuskin paikalla istuessani) yhdessä risteyksessä, kun piti pysähdyksissä odottaa vastaantuleva liikenne ohi ennen kuin käännyttiin vasemmalle, niin käynnissä se Volvo perhana pysyi. Kaupan parkissakin ensin se sammutettiin, ja sitten yritettiin käynnistää uudelleen (-poikaystävä meinasi, että käynnistetään uudelleen vasta, kun on käyty ensin kaupassa, mutta mää sanoin, että yritä käynnistää heti vaan, niin lisää luottamusta Volvoa kohtaan…:)) , ja se lähti kuin lähtikin käyntiin heti, eikä mitään ongelmaa ollut. Kaupassa käynnin jälkeen käytiin siinä pihapiirissä vielä tankkaamassa, ja laitettiin E10:n sijaan 98:a, kun se palaa paremmin. On tosiaan käytetty E-kymppiä, mutta kokeillaan nyt ysikasia vaihteeksi. Poikaystävä sanoi, että tankatessa oli tullut raja vastaan, eli tankki ei ollutkaan niin tyhjänä kuin oltiin kuviteltu (EDIT: Meillä ei siis toimi bensamittari, että siksi ei tiedetä tarkalleen, mitä siellä on:), bensavalo on tähän asti ainakin toiminut..). Sikäli ihan hyvä, ettei Volvo tuhlaa bensaansa, ettei tartte ainakaan sitä miettiä, että mihin se sitä käyttää…:) Se reissu meni siis hyvin, mutta se on taas seuraavalla kerralla, kun mennään Volvon käyntiä kokeilemaan, eli luultavasti tänään iltasella, jännä paikka. -Koskaan ei voi kuitenkaan heti korjaantumisen jälkeen tietää, mitä se meinaa… Varsinkin nyt, kun vaikka sikäli oltiin tuttujenkin asioiden äärellä, niin tämä oli kuitenkin hieman erilainen vikatilanne kuin aiemmin -nyt vaati pidemmän ajan, että se lähti sammumisen jälkeen uudelleen käyntiin.

Vaikka sikäli…viime talvenahan Volvo seisoi kolme päivää perhemarketin parkkipaikalla, kun me ei saatu sitä sieltä millään lähtemään   -Käytiin siellä kaksi kertaa rukkaamassa sitä tuloksetta. Akkuakin kannettin (poikaystävä kantoi, kun mää en jaksa kantaa sitä) monta kilometriä edes takaisin.  Noh, kyllä se Volvo sieltä sitten silloinkin lopulta lähti ajamalla, kun kaikki keinot oli, osa jo varmaan kahteenkin kertaan, käytetty.

Olen aikeissa jotenkin sorvata tätä mun blogia. Tässä kohdassa mainittakoon, että aion ainakin tehdä jonkinsortin erillisen kategorian auton kanssa häsläykselle, ja kirjoittaa tarkemman esittelyn meidän autosta. Olen tähän mennessä kirjoittanut vaan ‘Volvosta’, mutta meidän menopeli on tarkemmin sanottuna Volvo 440, joka ansaitsee tulla kutsutuksi oikealla mallillaan (meinaan lisäillä siis ainakin tageja myöhemmin), koska joilla tällainen auto on, niin varmasti, niin hyvässä kuin pahassakin tulee joskus tarvetta etsiä tietoa hakukoneella tällaisesta autosta. -Korjauksesta ja vioista on itte tullut ainakin haettua niin paljon, että kiitos vaan kaikille, jotka nettiin Volvo 440:stä ovat jotakin kirjoittaneet…

Itse asiassa olisi hyvä, jos poikaystäväkin kirjoittaisi tänne välillä Volvosta, niin saattaisi tulla vähän täydennystä näihin mun sepustuksiin:)  En kirjoittanut ihan täydellisessä versiossa esimerkiksi tuota edellä olevaa sepustusta -esimerkiksi mahdollisia syitä Volvon tyhjäkäyntiongelmiin on tiedossa, ja ne ansaitsisivat oman kirjoituksensa, ja ainakin mun täytyisi ensin ottaa poikaystävältä selostus kirjallisena, ja sitten vasta kirjoittaa tänne, kun en muista kaikkea ihan tarkalleen ulkoa…:)     Mutta, jatketaan.

Kello on vähän yli iltapäiväviiden. Johan sitä on tässä vähän yli kolme ja puoli tuntia tullut oltua hereillä. Välillä saa aina jotakin aikaiseksi, mutta sitten taas…väsyttää, ei jaksa, eikä ainakaan voi tehdä sellaisia asioita, joita tekisi kyllä heti, kun vain olisi mahdollista… Huomenna olisi viikon ainoa luento, se on iltapäivällä vartin yli kaksi. -Ei ole mikään naurun asia ehtiä herätä siihen mennessä. Joskus ennen joulua joku viikko totesin tähän samaan aikaan viikkoa horrostaessani, että pakko se on kai kuvitella olevansa loppu viikko etelänmatkalla, kun ei tässä muutakaan jaksa… Samaa voisin sanoa nyt, mutta jotenkin en osaa alkaa kuvitella mitään… Pitäs kyllä tosissaan vaihtaa maisemaa joksikin aikaa. Ei tarttis olla edes etelässä, vaan yhtä hyvin olisi mukavaa olla vaikka Lapissa hiihtämässä ja kattelemassa maisemia…

Eilen tehtiin poikaystävän kanssa maukasta ruokaa. Sikäli hauskaa, että me tehtiin sitä molemmat, vaikka se oli mitä yksinkertaisinta tehdä… Noh, mää en ole mikään kalaekspertti, ja niinpä poikaystävä, joka sellainen on, poisti kirjolohesta ruodot ja paloitteli sen samalla, ja minä laitoin aineet pataan ja olin uunipoliisina.

Eli siis tehtiin yksi maailman yksinkertaisimmista, mutta samalla maittavimmista ruokalajeista, kirjolohikiusaus omaan tapaan (-ei siis käytetty mitään valmista ohjetta..) Ennen joulua hamstrattiin marketista tarjouksesta kaksi jotain kilon (?) hyvää kirjolohipakettia pakastelokeroon, ja ensimmäisestä tehtiin jo aiemmin kalakeittoa. Nyt käytettiin siis toinen kilon (?) -en ole varma, kun en nähnyt eilen sitä pakettia, mutta poikaystävä kai puhui jostain kilosta:) paketti kirjolohta, sekä yhteensä kilo peruna-sipuli -sekoitusta kaupan pakastealtaasta, kaksi Flora Kevyt Ruoka -purkkia, reilusti tilliä maustepussista, kohtuudella suolaa ja vielä päälle lorautettuna riittävästi kalamata oliiviöljyä.

Tuli todella maukasta. Pitäisi melkein tehdä toisen kerran samanlainen kiusaus heti perään… No, vielä ainakin tälle päivälle on jäljellä tuota eilistä.  Syötiin kiusausta tuolla tavalla kurkun kanssa, kuten kuvassa alapuolella näkyy:) Olen onnistunut hamstraamaan liikaa kurkkua lähikaupasta, vaikka muutoin on kaupassa käynti viime aikoina ollut vähän turhan…vaikeaa… Tai ei ainakaan ole päässyt sinne kauppaan, missä aina muulloin on tapana käydä. -Auto perskele, Volvo mokoma ei pysy käynnissä, ja on ollut pakko käydä ihan vaan tuossa pienessä lähikaupassa, jossa on kallista (-ei mitään “selvää säästöä” -vaikka kuinka mainostetaan…), se on ihan väärää ketjua, eikä sieltä todellakaan raaski mitään juustoja ja kahveja ruveta ostelemaan. Sen kun ostat kanasuikaleita, thaikuutioita ja ranskanperunoita vuoronperään. Ja aina välillä välipalaksi valmista makaronilaatikkoa ja maksalaatikkoa. Jasmiiniriisitkin sun muut pitää sitten käydä ostamassa tuolta hieman etäämpää eräästä marketista. Se vakituinen, kaikista edullisin, ruokakauppa onkin sitten vielä vähän kauempana, ja siellä on yleensä autolla käyty. Sielläkin tosin voi ihan kävellenkin käydä, mutta se vaatii sitten vielä vähän oman aikansa. Pakko kai sinne sitten on tässä joku päivä lähteä kävelemään…

Ja kyllä se on varmaan nyt pakko viedä auto korjaamolle. Mää en ainakaan enää oikein jaksa uskoa, että se tuolta niin vain virkoaa. Tosin vielä voisi kaikki letkut, tulpat, johdot, sun muut, käydä läpi, ja ihan kaikki mitä sieltä nyt ylipäänsä on läpi käytävissä, mutta ihme on, jos joku sellainen tulppa tai letku löydettäisiin, jonka puhdistamisen tai kiristämisen tai mahdollisen paikkauksen jälkeen auto kävisi taas niin kuin viime talvena, kun paskat letkut vaihdettiin. Nyt siis ei ole edes varsinaisesti käsitystä, mikä letku siellä esimerkiksi voisi olla viallinen, kun ne edellisen omistajan väärin asentamatkin on jo laitettu oikeille paikoilleen kiinni (jonka jälkeen siis auto toimi kuin unelma -eli meidän aikana niitä letkuja ei ole nimenomaan väärin laitettu, jos joku tämän lukeva tuosta asian päässään niin päin jo ehti kääntämään…:))

Eilen kävin Volvon luona asialla ihan ittekseni, poikaystävän vielä tehdessä töitä tietokoneensa ääressä. Hän aiemmin päivällä kävi sanomassa mulle, että voisin käydä kokeilemassa Volvon tyhjäkäyntiä, jos huvittaa, ja niinpä minä sitten iltasella kävin samalla reissulla, kun olin aikeissa kävellä lähikauppaan hamstraamaan makaronilaatikkoa, ranskanperunoita… (-yllättikö, tuon edellä olevan sepustuksen jälkeen…? ) Niin siis ennen kauppaan lähtöä kävin Volvolla kokeilemassa ensin, että kuinka kauan se pysyy käynnissä. Tarkoituksena oli saada lämmöt vähintään puolilleen, ja jos se senkin jälkeen pysyisi käynnissä, niin sitten…noh, niin sitten se pysyisi ainakin siihen asti… Mutta, mutta… Käynnistin siis Volvon ihan normaalisti, ja se hurahti käyntiin kuin unelma -ei mitään ongelmaa, aloin siinä kaikessa rauhassa harjailla huvikseni taas kerran lumia auton päältä ja ikkunoilta jne. -olen moneen kertaan sen jo puhdistanut lumesta, vaikka sillä ei minnekään olla päästykään, mutta aina kun autolla käy, niin pitäähän se harjata näkyviin, ettei kukaan vaan lähde hinaamaan sitä tarpeettomana minnekään. -Täällä meidän parkkipaikalla on aina tasasin väliajoin joku vaan jättänyt jonkun auton seisomaan -omistajista ei tietoa, mahtavatko edes olla opiskelija-asukkaita -saattaahan joku täysin ulkopuolinen idioottikin käyttää opiskelija-asuntojen parkkipaikkoja autojen kaatopaikkana… Viimeisimpinä täällä seisoi samanaikaisesti  mm. kaksi vanhaa Caravellea.  Hmm…totesinkin tuossa joku päivä, että mahtaako Volvo tajuta, missä parkkiruudussa se tuolla nyt pötköttää, mihin se simahti. -Se sattuu olemaan juurikin siinä ruudussa, josta on kaksi (kaksi erilaista vanhaa farmaria) autoa hinattu jotain puolentoista vuoden sisään, varmaan romuttamolle… Että sikäli.

Niin, olin kertomassa siis alun perin, että harjasin eilen siinä sitten Volvon lumesta, ja juuri, kun sen olin saanut tehtyä, ja vähän ikkunaa raapattua, niin alkoi kuulostaa käynti siltä, että ei kauan enää pysy päällä. Menin äkkiä ratin taakse ja katsomaan, mitä lämmöt näytti, eikä se mittari ollut vielä edes puolessa välissä -lämpö oli noussut jotain vähän yli sentin mittarilla. Ja sitten auto sammuikin. Sitten aloin yrittämään uudelleen käynnistystä -eikä lähtenyt enää käyntiin, kokeilin muutamaan kertaan, ja sitten lähdin kauppaan, kävellen. Kauppareissulla muistin, että enhän mää ollut ollenkaan muistanut katsoa, oliko pakoputkesta lentänyt mustaa karstaa, kuten viikonloppuna tapahtui -oli komea musta viuhka lumen päällä pakoputkesta lähtien. Kaupasta takaisin tullessa kävin sitten Volvolla toistamiseen, ja totesin, että eipä siellä tainnut juurikaan muuta lumessa näkyä kuin niitä viikonloppuisia. Päätin kuitenkin vielä yrittää käynnistää Volvoa taas, ja laitoin tavarat auton etupenkille ja jätin kuljettajan puolen oven selkosen selälleen, ja menin itse sinne pakoputken taakse puhdistelemaan lumesta valkoista esiin, että näkisin, lentääkö pakoputkesta seuraavalla käynnistysyrityksellä jotakin mustaa… Joo, tuli taas varmaan vahvistettua siinä stereotypiaa naisten omituisesta käytöksestä autojen kanssa (mitä stereotypiaa vastaan olen jyrkästi, ja hyvin kuuluvastikin välillä…), kun siellä Volvon takana huidoin jaloillani menemään sitä lunta, niin sieltä parkkipaikalta oli lähdössä joku autollaan…en nähnyt, enkä edes katsonut minkä näköinen henkilö, mutta luulen hänen olleen mies…    Hän nimittäin mun ja Volvon kohdalla jarrutti sivusilmin nähden, taisi jopa ihan seisahtua, kunnes jatkoi matkaansa… -Taisi vaan kattella siinä, kun punaiseen toppatakkiin pukeutunut naisihminen (eli minä) siinä on, kuljettajanovi sepposen selällään huitomassa ja steppaamassa sydämensä kyllyydestä auton takana… -Varmaan ajatteli jotain malliin, millähän tyylillä tuo nainen tuosta oikein meinaa autoineen olla liikkeelle lähdössä, vai eikö se muuten vaan osaa, tai jotain…   Olis ny vielä kysäissy multa, että tiedänkö mää, mitä mää olen tekemässä… Mää olisin vastannut, että:  tiedän, valitettavasti…

No joo, yritin sitten käynnistää autoa, mutta ei lähtenyt käyntiin -kuten oli odotettavissa, niin se on aiemminkin tehnyt, ettei mikään pikku tauko käynnistysten ja sammumisten välillä riitä… Yritin muutamaan kertaan, ja kolmannella kerralla alkoi konehuoneessa jo tutista, niin lopetin sitten siihen. Mutta ei sieltä kyllä mitään mustaa sitten pakoputkesta ainakaan sillä kerralla nähtävästi tullut.

EDIT: Katsottiin siis viikonloppuna myös Volvosta vikakoodi, ja se näytti, ettei mitään vikaa ole… Mutta toimiiko se vikakoodisysteemi itse, se onkin sitten kanssa yksi juttu…

Ne loppuvuoden paskakelit eivät kyllä olleet hyvä juttu. -Auto jäätyi, suli, jäätyi, suli, kastui kastui kastui…moneen kertaan. -Siinä on voinut hajota vaikka mitä, ei voi tietää, kun kaikkea ei edes pelkällä parkkipaikkatarkastelulla pysty auton konehuoneesta, saati sitten auton alapuolelta, näkemään ja havaitsemaan. Bensaakin tuli muuten lisättyä jo viikonloppuna, ja siinä oli poikaystävälle huumoria, kun mää ensimmäistä kertaa elämässäni ruokin autoa bensakanisterilla. -Sen kanisterin käsittely on paljon vaikeampaa kuin yleisellä tankkauspisteellä toimiminen…   Ainakin mulle tuntui ja näkyi olevan.

Mutta kun auto ei pysy käynnissä lämpimänä, eikä sitten enää lähde käyntiin lämpimänä, niin voi olla yksinkertaisesti niin, että siellä vaan aina jotain sulaa, ja sitten se kastuu väärästä paikasta. Tai sitten siellä on jotain paskaa tai roskaa jossakin väärässä paikassa. Ettei välttämättä mikään olen edes hajonnut. Mutta voi varjele, jos moottori on jotenkin viallinen, niin sitten kyllä pitää ostaa uusi auto… -Moottorin vaihto tulisi maksamaan jotain malliin saman verran kuin mitä Volvosta poikaystävä on alun perin maksanut. Jokin pakosarjan vaihtaminenkin on kuulemma tyyristä lystiä. Toivottavasti ei tarvi vaihtaa rakasta Volvoa ihan vielä mihinkään toiseen… Mää haluaisin säästää koko auton! -Olisipa oma autotalli, johon sen voisi laittaa seisomaan, jos sillä ei enää pystyisi tällaisenaan kulkemaan. Mää niin haluaisin tuunata sen huippukuntoon ja täyteen loistoon! Mutta se vaatisi paikan, ja vähän enemmän rahaa… Paikka (-oma piha ja autotalli) olisi tärkeämpi -ajallaan sitten voisi sitä korjailla, budjetin mukaan…

Joo, me ollaan viemässä sitä korjaamolle -siis viemässä, ajamalla, vaikka juuri tässä on sepustettu pitkään, ja useaan otteeseen, että se ei kulje.    Jumaliste, jos se jouduttaisiin täältä vielä korjaamon kuormurilla hakemaan, niin kalliiksihan se tulisi… Volvon mokomalla saattaisi juuri ja juuri täältä sinne korjaamolle (jossa se on ennenkin käynyt, ja joka on tuolla aika lähellä) päästä ajamalla, mutta se vähän vaatii… -Pitäisi jotain malliin kierrokset kovalla huudattaa se täältä menemään, ja kaasun kanssa saa olla todella tarkkana, koska se on sitäkin tehnyt, että kun kaasua oikein polkasee, niin se sammuu siitäkin… Eikä muuta liikennettä passaisi juuri sillä hetkellä oleman, koska jos joutuu pysähtymään, niin siitä pääsee sitten vasta seuraavana päivänä jatkamaan matkaa… Niinpä ollaan suunniteltu, että viedään Volvoa kohti korjaamoa joskus yöllä, kun on hiljaista. Vietäisiin se sinne korjaamon lähelle valmiiksi yöllä, ja sitten päivällä mennään sinne korjaamolle, että päivää, meillä olis tällane…   No juu, viime talvenahan me mentiin korjaamolle käytännöllisesti katsoen ilman jarruja…   Se ei ollut kyllä läheskään yhtä jännää ja hermoja raastavaa kuin mitä tulee olemaan tuo tämänkertainen yritys. -Meidän pitäs jotain tyyliin kaasu pohjassa (mutta sitä ei saa kunnolla edes painaa, mutta pitäisi päästä sinne määränpäähän mahdollisimman nopeasti…) kierrokset isolla kovalla metelillä vyöryä eteenpäin monta mutkaa ja ainakin pari isompaa mäkeä. Toivottavasti kovin moni mummo ei ole silloin yökävelyllä…

Tähän loppuun on ihan pakko laittaa tämä seuraava laulu. Esittäjä on Anssi Umpikela, ja laulun nimi on Minä Työnnän Tämän Opelin Jorpakkoon… Mut hei, meillä EI OLE Opelia.   Sellainen oli autokoulussa. 

No niin, onpa päiviä vierähtänyt täällä blogilla käynnistä, mutta muita juttuja on kyllä tullut saatua aikaiseksi, eli ihan mukavasti tämä vuosi tästä lähti käyntiin… *köhköh*  Tähän väliin olisi paikallaan jatkaa: …mutta auto ei sitten millään… Tai kyllä se käyntiin lähtee, mutta ee kule enää sen jälkeen, kun kerran on liikkeelle lähdön jälkeen pysähtynyt, perskules. Eikä se muistaakseni poikaystävän sanoman mukaan viimeksi lähtenyt enää edes parkkiruudusta, vaikka oli käyntiin lähtenyt, vaan sammui. Sitä edellisellä kerralla, kun yhdessä oltiin asialla, niin ajeltiin pihaa ympäri, pysähdyttiin parkkiruutuun, ja siihen jäätiin. Hehheh, tosi kiva, kun autolla pääsee sentään edes ajamaan yhdestä parkkiruudusta, pihan ympäri pari kertaa, ja sitten siihen lähtöruutua viereiseen ruutuun… -Poikaystävä ajoi sen silloin tarkoituksella takaisin parkkiruutuun, kun piti kokeilla, että lähteekö se vielä pysähdyksen jälkeen käyntiin, vai ei, ja ei lähtenyt -ei siis tarvinnu työntää yhtään, kun oltiin takaisin ruudussa valmiiksi…:)  Näin meillä. On täällä loputon vianmääritys käynnissä, tälleen neljän seinän sisällä…jos viikonloppuna pääsisi tuonne parkkipaikalle asti ihmettelemään… Pakoputkesta kuuluu vaan *zup…zup*…eikä edes luppaile käyntiin lähtöä, radio vaan sammuu *piippiip…piippiip* ja sitten sammuu koko auto… Hianoo. Viime talvena Volvo sai uusia letkuja, ja se tokeni niillä. Mitähän se nyt haluaa…? Uuden bensapumpun…? Vai mitä? Se on taas kohta katsastus edessä. Että siihen nähären… Auto tulee hulluks aina ennen katsastusta. -Se tykkää pittää meitä jännityksessä….

Mutta siis, noh, mulla on nyt parhaillaan taas ankara pannukakun valmistus meneillään -ensimmäinen vuoallinen uunissa parhaillaan, ja toinen menee sitten vielä sen jälkeen. Ja kello on jo taas kohta puoli yksitoista illalla… Mutta nyt on onneksi vähän yli viikon ohjelmat suoritettu, että huomenna sitten tartutaan seuraavaan toimeen (eli kaivellaan keskeneräiset saksan kirjoitushommat tuolta lattialta joka ilmansuuntaan levinneestä paperikasasta…) eikä tartte lähteä kotoa mihkä, vaan saa nysvätä ihan rauhassa…

Tässä välissä otin ensimmäisen pannukakun uunista, laitoin toisen tilalle, ja vetäsin ensimmäisen lautasellisen napaani… Oi että on hyvää, vaikka itse sanonkin:) Joo, tuli tällä kertaa varsinainen herkutteluhetki, kun poikaystävä toi paketin vaniljakermajäätelöä -ei ollu kaupassa kuulemma litraa pienempää pakettia -mää olin että jee!    -Mitenköhän pienen paketin hän olis tuonu, jos olis ollu jotain muuta kuin koko litra…? Litra on just passeli -riittää useampaankin kertaan :9

Kuvissa on mun tämän illan pannukakun valmistusta. Teen edelleen samalla “Maailman paras pannukakku” -ohjeella kuin aiemminkin. Tämä on todella hyvä ohje: 4 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 dl sokeria, 1tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria, 8 dl maitoa, 2 kananmunaa, 100 g sulatettua margariinia.

(Kyllä uuni paistaa epätasaisesti, edelleen:))

Tällä kerralla pannukakun päälle maailman parasta peruspakettijäätelöä, eli Pingviiniä, vaniljana:)

Niin, mulla alkoi viime viikon keskiviikkona taas saksan luentokurssi, joka onkin tällä kerralla, tämä kurssi, jotain ihan uutta, jota ei olla muilla kursseilla muuta kuin sivuttu, sana sieltä, toinen täältä,  mutta nyt kerrankin siis mennään asian ytimeen oikein kunnolla ja koko kurssin verran. Kurssin aiheena ovat Saksan murteet, sekä Itävallan ja Sveitsin saksa. Huippumielenkiintoista! Tänään oli toinen luento siitä. Viime viikolla sain vaihteeksi päntätä tenttiin, kun perjantaina mulla oli sellainen, pitkästä pitkästä pitkästä aikaa… Maanantaina tein vielä yhden kirjoitustehtävän siihen kurssiin. Hyvin se kurssi meni, sain jo arvostelun siitä, aiheena oli saksan sananmuodostus. Eilen tiistaina kävin oikein varta vasten yliopistolla ennakkoäänestämässä -en luota siihen, että sunnuntaina mihkä vaalistaan huvittaisi lähteä, ja muitakin puuhia aina piisaa, joten kiiruhdin ennakkoäänestyksen viimeisillä tunneilla äänestämään, onneksi yliopisto oli yksi ennakkopaikka -tiesi ainakin, minne mennä kansalaisvelvollisuuksiansa toimittamaan:) Taidanpa lopetella tältä erää, kello tulee puoli kaksitoista illalla…vai yökö se jo on…? -Ei meillä päin ainakaan ihan vielä…

Tähän loppuun jotain musiikkia… Hmmm… noiden mun edeltävien postausten terapiahevit antoivat pontta viime viikkoon, ja kantoivat vielä tällekin viikolle… (-Raskas musiikki on raskaan musiikin ystäville terapiamuoto, iloinen ja voimauttava asia…:))  Nyt kuuntelen tätä postauksen loppua kirjoittaessani The Cranberriesin Zombieta, voisin laittaakin vaikka sen. Tämä laulu on hyvin kantaaottava, mutta eipä sitä tule ajatelleeksi, kun itse tätä aina kuullessaan laulaa hoilottaa mukana. -Tämä on tosiaan yksi niistä monista lauluista, jotka välittömästi laittavat laulamaan mukana -tämän laulaminen on hyvin vapauttavaa -sen verran saa äänijänteitään revitellä…   Eli hyvä bändi, The Cranberries hienolla laulullaan Zombie. Bitte schöön ja voilaa!

No niin, Stratofanin ei koskaan pitäisi ruveta asialle…mun on pakko tuon ensimmäisen tämänpäiväisen postauksen jälkeen laittaa vielä toinen postaus, ja kuinka ollakaan, ihan vaan Stratovariuksen takia… Eli laitan tähän toisenkin videolinkityksen Stratovariukselta. Laulu on nimeltään Soul of a Vagabond.  Ihanaa <3   Olen sydämeltäni kuitenkin hevityttö, vaikka musiikkimaku on räjähtänyt, ja nykyään tykkään vaikka mistä…:)  Mutta raskas musiikki…se on suurta rakkautta…         Koskaan ei voi paisutella liikaa, nimim. Stratovarius ja Nightwish fani (:

Vihdoinkin on lunta täällä lounaisrannikolla niin, ettei tänä talvena vielä ole ollutkaan. Ei kyllä ihan hirveesti paljon, mutta eilen sai sentäs oikein vähän harjata enemmän ja kunnolla jo autonkin lumen alta. Kattelin juuri 10 päivän sääennustetta, ja kyllä sieltä taas saatana vettäkin tulee välissä, mutta muuten näytti kivalta, pakkasta ja oikein lumisadettakin veden jälkeen sitten.

En paljon kerkee syventyä tähän kirjoittamispuoleen tällä kertaa, kun on tavoite alkaa kattoa elokuvaa kerrankin ajoissa, eli tällä kerralla jopa siinä kahdeksan vähän jälkeen…ja sitä ennen pitäisi ehtiä vähän tehdä vielä jotakin. Sinänsä paljon jo tänään rutiineja saanut aikaiseksi, mutta tosiaan pitäisi päästä ennen aamukolmea nukkumaan…:) Hmmm…joo, vuodenvaihde ja yritys hieman siirtää vuorokausirytmiä, ja muita mukavia pikkupuuhia tässä…

Eilen oli vuorossa taas makaronilaatikon valmistus; 400 grammaa Atrian naudan paistijauhelihaa, melkein koko kilon pussi Myllyn Paras tummaa makaronia, munamaito, jonka joukkoon myös Flora Kevyt Ruoka, sekä mausteita; suolaa kohtuudella, tuoretta valkosipulia, jauhelihamaustetta, paprikajauhetta, cajunia ja currya oikein reilusti -niin että näkyy lautasella sitten syödessä, että on kunnolla maustettu… Makaronilaatikko, kuten kaikki pastaruoat, pitää tehdä tietenkin tummasta makaronista, pastasta, spagetista… Tumma kun on tunnetusti terveellisempää ja parempaa.

Jaaha. Eeeikäkööö…se olis vaan aika alkaa tositoimiin, vaikka sikäli, tositoimissa tässä kai on vähän niinku oltuki. Aina välillä. Alkaa vaan tässä tiedostaan, että nyt se on sitten tammikuu hyvässä vauhdissa…olis vähä hommia, mutta onneksi mukavia sellaisia. Kaikkee kivaa “ekstraa” olis taas kiva tehdä, ja mennä ja matkata vaikka minne. Pitää kuitenki nyt vaan ottaa sikäli rauhallisesti, että saa niinku jotain tehdyksi ensin, ja toteuttaa eräitä keksintöjään vasta sitten… Mutta TOISAALTA…

*köh*  No joo, okei, mää laitan nyt vaan jotain videota tähän, ja alan popsia tuota makaronilaatikkoa tässä seuraavaksi. Mutta ensin tämä videolinkitys. (Emmää vaan jestas tiedä mitä mää tähän olen laittamassa…:D Yritän keksiä nyt nopeesti…) Okeei, mitä musiikkia mää olen aina halunnu linkittää tänne, mutta en ole sitä vielä tehnyt?  Noh, esimerkiksi Stratovariusta! Eli potkua päivään, Stratovarius laulullaan Hunting High and Low. Voluumit isolle! Nyt mennään! On sitä joskus saanut siivottua asuntoa esimerkiksi tämän tahdissa…